Did they convert you?

Lupasin aiemmin päiväkirjassa kertoa työkavereistani, vai pitäiskö sanoa hulluista ja rohkeista työkavereistani sen kaiken perusteella, mitä ollaan koettu ja keksitty yhdessä. Yleensä kaikkein villeimmät ideat ovat tulleet perjantaipäivinä. Kerran saimme jopa idean piilottaa ötököitä toistemme vaatteisiin, kenkiin ja kaappeihin (täytyy nyt lisätä, että kyse ei ollut oikeista ötököistä, muuten joku olisi voinut saada sydänkohtauksen :D)

Tällä kertaa kuitenkin ideamme oli sellainen, että siitä kehtaa kertoa muillekin. :)
Pari viikkoa sitten perjantaina kaksi työkaveriani kehuivat, kuinka hienoja huiveja minulla on. Siinä sitten hetki juteltiin huiveista, kunnes toinen heistä sai hyvän idean. Idea oli sellainen, että he halusivat laittaa huivit päähän ja tulla takaisin huoneseen nähdääkseen miten lapset reagoivat siihen. (Olemme siis päiväkodissa töissä).

He laittoivat toisessa huoneessa kaulahuivinsa päihinsä. Kun he palasivat, lapset lopettivat yhtäkkiä leikkimisen ja jäivät katsomaan heitä. Yksi lapsista tuli halimaan työkaverini kanssa. Pian kaikki lapset kuitenkin palasivat leikkeihinsä, eivätkä kiinnittäneet enää sen kummemmin huomiota huiveihin.

I promised before in the diary that I would tell you something about my workmates or should I say call them crazy workmates after everything we have experienced together. Usually the wildest ideas comes up on Friday afternoon. Once we got an idea to hide bugs into each others clothes, shoes and closet ( I have to say now that they were not real bugs, if they were real someone would have got an heart attack :D) 

This time our idea wasn't nonsense and it is something that I could share with others also :)
Couple weeks ago on Friday my workmates were admiring my scarves. After that we started to talk about scarves, and right after that one of them got an good idea. The idea was to try on the scarves on their head and see how the kids would react. ( We are working in the kindergarten)

They put the scarves on their heads in another room and when they came back to the room where the children were the children stopped playing and started to stare at my workmates. One of the kids came and hugged my workmate and soon after that all the kids went back to play and didn't pay attention on them at all after that.

Työkaverini halusivat vielä katsoa, miten vanhemmat reagoisivat huivipäisiin hoitajiin.

Ensimmäinen äiti, joka tuli hakemaan lastaan ei sanonut mitään, mutta hän näytti siltä, kuin olisi ollut vähän ihmeissään. Hän lähti melko vähäsanaisena pois. Seuraava äiti tuli ja minut eteisessä minut nähdessään tervehti iloisesti. Hän sanoi pojalleen, että mennään hakemaan vaatteet lokerostasi, koska tulee viikonloppu. Tultuaan peremmälle hän näki työkaverini huivi päässä. Siinä vaiheessa tämä äiti meni lukkoon eikä enää muistanut, mitä oli ollut hakemassa, eikä ottanutkaan vaatteita mukaan. Hän vaan toivotteli nopeasti hyvät viikonloput.

Puetut lapset odottivat kärsimättöminä eteisessä. Puimme nopeasti ja otimme lapset mukaan. Pihalla ensin kukaan ei kiinnittänyt työkaverieni huiveihin mitään huomiota. Hetken päästä muut työntekijät huomasivat huivit ja osoittivat heitä kaukaa uteliain silmin. Kukaan ei uskaltanut tulla sanomaan mitään, vaikka he olivat aikaisemmin paljon puhuneet kanssani huivista.

Sitten isommat lapset huomasivat huivin ja tulivat ihmettelemään sitä. 

Yksi heistä huusi kovaan ääneen:  MIKSI SINULLAKIN ON HUIVI PÄÄSSÄ? 

Työkaverini kysyi lapsilta, että sopiiko se minulle, johon tämä vastasi, että kyllä sopii hyvin ja sinulla on kaunis huivi. Toinen heistä sanoi hänen olevan nyt samanlainen kuin Hero (minä), mutta vähän isompi. :)

Sitten työkaverini piti mennä seuraavaa äitiä vastaan kertomaan miten hänen lapsensa päivä oli mennyt. Tämä kyseinen äiti yleensä kyselee hyvin tarkasti päivän kuulumiset. Tällä kertaa hän kuitenkin seisoi hiljaa katsellen ja tyytyi lyhyempään raporttiin. Vaikka minulla on huivi, minun kanssani hän aina juttelee paljon ja ystävällisesti. Nytkin äiti kuitenkin hymyili ystävällisesti ja vilkutti vielä lopuksi. 

Then my workmates wanted to see how the kids' parents would react when they see them wearing the scarf.

First mother, who came to pick up one of the kid didn't say anything, but she looked like she was wondering a bit. She didn't speak much before she left. Next mother came and saw me and said hello merrily. She said to her son lets go and get our stuff from the locker, because the weekend is coming. After she came close to the room she saw my workmate wearing the scarf after she saw  her, she didnt even remember what she was supposed to take and she didnt even take her son's clothes from the locker. She just said have a good weekend very quickly and left.

The kids were waiting on the vestibule eagerly when we would go out. We put clothes on and took the kids outside to play. First no one payed attention on the scarves. In a while other workers saw them and they pointed on my workmates from far away. No one didn't dare to come and say anything even though we have been talking with the a lot before.

After that the others kids on the playground saw my workmate with the scarf and they came to wonder her. One of them yelled out loud : WHY ARE YOU ALSO WEARING THE SCARF?

My workmate asked : does the scarf look nice on me? The kid replayed : yes it suits you very well and you have a beautiful scarf. Another kid said that she would look just like Hero ( and that's is me), but you are a bit bigger than her :)

Then my workmate went to receive another mother to tell her how did her kid had done today. Usually this mother would ask everything about the day but this time she just stood very quiet and kept looking at her and she was satisfied with the little information that she got to know about her son's day.  

Myöhemmin työkaverini kertoi minulle, että kaikki muutkin vanhemmat reagoivat huiviin hyvin samalla tavoin kuin aiemmin lapsia hakemaan tulleet. Kukaan ei ollut uskaltanut sanoa tai kommentoida mitään. Muut työntekijät taas olivat alkaneet kyselemään heti, kun minä olin lähtenyt. He olivat ihmetelleet, että  olenko käännyttänyt heidät ja että mikä ihme tuo huivi on?

Työkaverini kommentit:  Vanhempien reaktiot olivat hämmentäviä. Jotenkin he kohtelivat ja suhtautuivat meihin eri tavalla. Osa henkilökunnasta naureskeli ja kysyi, että onko meidät käännytetty. Jotkut olivat hyvin hämmentyneitä meidän touhusta. Itselleni tuli outo olo siitä. Ihan kuin se jotenkin olisi ollut ei-sallittua tai väärin.

Jollain tapaa pystyn asettumaan niiden asemaan, jotka ovat syntyperäisiä suomalaisia ja ottaneet huivin käyttöön. Tosi oudosti ja vähäsanaisesti meihin suhtauduttiin.

Jännä kokemus!! :)

Later my workmate told me that all the parents reacted the same. No one didn't dare to say or comment on anything. In the other hand the workers started to ask them questions after that I left home. They started to wonder if I converted them to Islam and started to ask what's all with that scarf.

Comments from my workmate : The parents were confused and some how they reacted and treated us differently. Some of the staff just kept laughing and asked us if we were converted. Some of the were just confused. I felt very weird, its like its not ok to do this or its something wrong. Somehow I can really understand  the aboriginal Finn who wears the scarf. People act and react weirdly.

Ai niin, minun piti kertoa sekin, että kun aloitin työt tässä nykyisessä työpaikassani minun työkaverinikin oli aluksi muiden mukana ihmetellyt, miten minun huivipäisen kanssa voi tehdä töitä, osaanko edes kieltä. Hän tuli aluksi varovasti juttelemaan minulle ja pikkuhiljaa alkoi kyselemään minulta huivistani. Nykyään hän ei kuulemma edes huomaa huiviani.

And I forgot to tell that when I started my job here my workmate was wondering with the others how they could work with me who is wearing the scarf and they were wondering if I can even speak Finnish. First she came very carefully to talk with me and then step by step started to ask me about my scarf. But nowadays she doesn't even notice that I'm wearing the scarf.

Lopuksi haluan vielä kiittää rakkaita työkavereitani. Heidän kanssaan minulla on ollut todella kivaa. 

Joka aamu olen lähtenyt ilomielin töihin.

In the end I would like to thank my lovely workmates. I have had good time with them.
Im happy to go to the work  every morning.

-H.P