Do you dare talk to me?

Viime viikolla kokouksen jälkeen minulla oli kotona  tylsää ja halusin jotain tekemistä. Pyysin 10-vuotiaan veljeni mukaan ulos. Otimme myös nuoremman veljen mukaan (melkein 1-v). Matkalla eksyimme lähikauppaan. Ostokset tuli hoidettua ja jäimme kaupan ulkopuolelle laittamaan pikkuselle hanskat käteen. Kuulin kun joku sanoi "täältä ei saa halal lihaa"  (halal liha = islamin mukaisesti teurastettua lihaa).

Nostin katseeni ja näin kaksi nuorta miestä tupakat kädessä. He katsoivat hymyillen odottaen vastaustani.

Last week after the meeting at home I was bored and I wanted to do something. I asked my 10 year old brother to come out with me. We also took our younger brother (nearly 1 year old) with us. On the way we wandered to the nearest grocery store. After the shopping we stayed outside the store to put on gloves for the little one. I heard someone said "you cannot get halal-meat from here" (halal means in the Islamic way slaughtered meat).
I lifted my eyes and saw two young men cigarettes in their hand. They looked at me smiling and waiting for my answer.

Kysyin heiltä: "Aaaai onko joku kysynyt sitä?". He vastasivat: "Ei, mutta halusimme vain kertoa sen sinulle". Siitä sitten keskustelu alkoi. He olisivat halunneet tarjota pari lasillista viereisestä baarista. Kiitin ja kieltäydyin koska en juo alkoholia. Jäimme sinne kaupan ulkopuolle juttelemaan. Ihmisten katseet olivat näkemisen arvoisia, kun miehiltä tuli rohkeita kysymyksiä ja ohikulkijat ihmettelivät niitä. Keskustelun edetessä huomasin, että takanani seisoi joukko miehiä.

I asked them; "Ow, has someone asked for it?". They replied; "No, but we just wanted to tell you that". There the whole conversation started. They said that they wanted to buy me some drinks from the bar next door. I thanked them and refused because I don't drink. We stayed there outside the store to talk. You should have seen by-passers looks, because the men were asking brave questions. When the conversation went on, I noticed that there was a group of men behind me following our conversation.

Kysymyksiä tuli paljon. Niitä kaikkia en kirjoittele vaan päätin kirjoittaa vain huiviin liittyvästä osuudesta lyhyesti. Miehet olivat vahvasti sitä mieltä, että minä olen alistettu. He hmettelivät, miksi en voisi näyttää heille hiuksiani ja miksi minulla on niin peittävät vaatteet, vaikka minulla oli tavallinen hame, raidallinen paita ja nahkatakki. He eivät ymmärtäneet miksi en näytä heille kaikkea kauneuttani. Miksi kauniiden hiusten pitää olla piilossa?

There were a lot questions. I'm not going to write them all, but I decided to write only the scarf part briefly. The men strongly believed that I'm subjected. They were wondering why I cannot show them my hair and why I have so covering clothing. I just had a normal skirt, striped shirt and a leather jacket. They couldn't understand why I'm not showing all of my beauty. Why the beautiful hair needs to be covered?

Minä: Saanko kysyä, että onko sinulla vaimoa tai tyttöystävää?
Poika1: Kyllä on!
Minä: Pidätkö häntä kauniina?
Poika1: Tottakai, hän on mielestäni maailman kaunein nainen.
Minä: Onko sinulla tarvetta katsoa muiden naisten kauneutta sitten?
Poika1: Ei ole!
Minä: Miksi minun sitten pitäisi näyttää hiukseni ja kaiken kauneuden teille ja muille? Miksi en voi säästää sitä minun tulevalle miehelleni?
Poika1 sanoi hymyillen "Minä olen kateellinen teidän miehille".

Me: May I ask you, do you have a wife or a girlfriend? 
Boy1: Yes I do!
Me: Do you think she is beautiful?
Boy1: Of course, I think she is the most beautiful woman in the world.
Me: Do you need to watch other women's beauty then?
Boy1: No, I don't!
Me: Why then I have to show my hair and all that beauty to you and to the others? Why I cannot save it for my future husband?
Boy1 said smiling "I'm jealous to your men". 

Luulin jo että keskustelu loppui siihen kunnes...

Poika2: Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että olette alistettuja.
Minä: Mutta miksi?
Poika2: Sinut on pakotettu tuohon. Sinulle on pienestä pitäen syötetty sitä päähän.
Minä: Paljon muutakin tulee syötettyä lapsen päähän pienenä. Aikuisena pitäisi kyetä itse tekemään päätöksensä. Olenko teidän mielestä fiksu niin kuin huivittomat naiset?
Pojat: Kyllä sen verran mitä olemme ehtineet jutella, vaikutat fiksulta.
Minä: Eikö fiksun aikuisen pitäisi pystyä tekemään omat päätöksensä?
Pojat: Kyllä kyllä.
Minä: Noh tämä huivi on täysin minun oma valintani. Kukaan ei ole pakottanut minua siihen. Omasta tahdostani kannan sitä ylpeydellä.
Poika2: Okei okei sinun kohdallasi mielipiteeni muuttui, olet fiksu ja puhut hyvää suomea. Muut taitavat silti olla alistettuja.
Minä: Kiitos, toivottavasti ymmärrät jonain päivänä muitakin huivipäisiä, esim 7.6. tulet kävelykadulle meitä morjestamaan ja kyselemään (kerroin projektistamme).
Pojat: Kyllä me nyt ymmärretään paremmin :)

I thought that the conversation ended until...

Boy2: I still think that you are subjected.
Me: But why?
Boy2: They have forced you to where that. They have put those thoughts to you head since you were little.
Me: There are a lot of thoughts that people put into child's head when they are little. When they grow up, they should be able to make their own decisions. Do you think that I am as smart as those who doesn't wear a scarf?
Boys: Well you seems to be smart on the basis of what we have now talked.
Me: Shouldn't I smart adult be able to make her own choices?
Boys: Yes yes.
Me: Well, using a scarf is my own choice. No one has forced me to wear it. I wear it proudly head up high.
Boy2: Okay okay, in your case I changed my mind, as you are smart and speak well Finnish. But I still think that the other are subjected.
Me: Thank you. I really hope that some day you will understand other head scarf users as well, eg. come 7th of June to the pedestrian street to say hi and ask more questions (I told about our project).
Boys: Now we understand better :)

Sitten olikin jo aika lähteä kun pikkumies haukotteli niin että suu aukes metrin.  Piti oikein pujotella kaikkien miesten läpi koska olimme saaneet ison yleisön ympärillemme :)

Lähdin hyvillä mielin kotiin. Oli kivaa, kun he uskalsivat kysyä ja kuuntelivat myös vastauksiani. Pyydämme muitakin olemaan yhtä rohkeita.

Then it was time for us to go home because my younger brother yawned so that his mouth opened a meter. We had to do a zigzag because there were a big audience around us :)

I went home with happy feeling. It was nice that they dared to ask questions and they also listened to my answers. We ask others to be as brave as they were.

-HP