Tänään oli aurinkoinen päivä, ainakin Halisissa. Olimme äidin kanssa valmistautuneet Halisiltaan. Äiti myi työpaikansa (Mustikkakerho Koto) eri maista kotoisin olevien naisten ryhmän tekemää ruokakirjaa, jossa oli erimaalaisia reseptejä: suomalaisia, marokkolaisia, turkkilaisia, vietnamilaisia, kurdilaisia ja irakilaisia jne.
Itse olin ottanut omia vaatteitani myytäväksi sekä pikkupoikien leluautoja ynnä muita ylimääräisiä tavaroita, joista olimme vihdoin valmiita luopumaan. Lisäksi myin riisikubbaa ja gizniz-leipää.
Today was a sunny day, at least in Halinen, Turku. We were prepared with my mom to the Halisilta event. Mom was selling a cookery book of her workplace, which was made by women from different countries. There were recipes from Finland, Morocco, Turkey, Vietnam, Kurdistan, Iraq and so on.
I took with me some of my old clothes and my little brothers' toy cars which we were finally ready to give away. I was selling also some rise kubba and gizniz bread.
Keittokirjat - the cookery books
"Maistuisiko kubba?", kysyin hymyillen.
"Tiedättekö mikä se on? Siinä on jauhelihaseosta sisällä ja se on maustettu..." selitin vähän kubbasta heidän lähestyessä pöytää. Lopulta yleisön nähtyä positiivista ja sosiaalista asennettani kaikki alkoivat vuorotellen lähestyä pöytää ja ostaa kubbaa.
Jossain kohtaa tuli vähän kiireistäkin, kun toiset kyselivät vaatteista ja toiset ruuasta.
It was a rewarding day. I sold some clothes and stuff, but of course the food was more popular. It was nice to talk with people. In the beginning some people were looking at my table curiously from a few meters distance. I encouraged them to take a closer look by saying: "Would you like to taste kubba?" and "Do you know what it is?..." I told them the origin of kubba and what it's made of. Little by little many people came to my table after seeing my positive and social spirit. At one point I was very busy, because there were some people asking about the clothes and others buying kubba.
Olin erittäin iloinen nähdessäni vanhan naapurimme lähestyvän pöytääni. Kyseessä on iäkäs, pyörätuolilla liikkuva nainen.
"Moooi!" sanoin ilo äänestäni ja kasvoistani puhkuen.
"No, mooi" hän vastasi yhtä iloisesti ja hymyillen, "en meinannut tunnistaa sinua kun olet kasvanut niin isoksi. Kuinka vanha oletkaan nyt?"
Minä: "21 vuotta vanha."
Naapuri: "Voi että ku oot kasvanu. Sä olit ihan pikkunen ku asuit vielä naapurissa"
Minä: "Niinpä, olin silloin 8-vuotias kun muutimme naapurustoon"
"Aivan, aivan. Sen takia en meinanutkaan tunnistaa. Muistan vieläkin miten iloisia lapsia olitte veljesi kanssa. Kyselitte aina kissastani ja jaksoitte viedä sen kävelylle puolestani...", naapurini muisteli vanhoja muistoja iloisella mielellä. Juttelimme siinä hetken niitä näitä. Sitten hän osti kubbaa ja leipää itselleen sekä avustajalleen. Niin kauan kun muistan, naapurini on aina ollut ystävällinen ja iloinen ihminen. Mainitsin hänelle myös Hijabiksi-tempauksestamme, josta kuullessaan hän ilahtui valtavasti ja laittoi päivän kalenteriinsa muistiin. Lupasin muistuttaa häntä asiasta vielä lähempänä tapahtumapäivää, mistä hän ilahtui entistä enemmän.
I was really happy to see our old neighbor approaching my table. She is an older lady with a wheelchair.
"Hi!", I said with joyful voice and a smile on my face.
"Oh, hi!", she answered smiling, "I couldn't almost recognize you because you have grown up so much! How old are you now?"
I: "I'm 21 years old"
Neighbor: "Oh you have grown up. You were so little girl when you lived next door."
I: "That's true, I was 8 years old when we moved to the neighborhood."
Neighbor: "Yes, yes. That's why I almost didn't recognize you. I still remember how glad children you and your brother were. You always asked about my cat and went on a walk with it...", my neighbor remembered the old memories happily. We talked a little about this and that. Then she bought kubba and bread for herself and her assistant. As long as I can remember my neighbor has always been friendly and happy person. I told her also about our project. She became really happy and wrote the date of our project event down. I promised to remind her later about it closer to the event about which she became even more happy.
Kubba
Naapurini lähdettyä paikalle tuli iäkäs mies. Kerroin hänellekin kubbasta ja mainostin myös äidin myymää keittokirjaa. Hän jäi pöydän lähettyville syömään, kun pian kaksi muuta miestä lähestyivät häntä ja alkoivat jutella hänelle. Kutsuin heitäkin syömään kubbaa. Punaiseen takkiin pukeutunut mies tuli pöydän ääreen ja kuunteli selostustani. Aikasemmin kubbaa ostanut mies suositteli hänelle kubbaa nauttien joka suupalasta: "Se on kyl tosi hyvää"
"No jos minäkin ottaisin yhten maistiaiseksi", punatakkinen mies totesi. Annoin hänelle kubbaa ja katsoin kolmanteen mieheen hymyillen: "Maistuisiko teillekin?"
"Ei kiitos", kolmas mies vastasi.
Miehet jäivät sinne juttelemaan. Kerroin heillekin Hijabiksi-tempauksestamme: "Järjestämme tapahtuman 7.6 kävelykadulla klo 12-16. Meitä on 24 nuorta naista siellä juttelemassa huivin käyttöön liittyvistä asioista. Tapahtuman tarkoitus on lisätä yhteisymmärrystä. Samalla se on hyvä tilaisuus kysyä huivista kaikkea sitä mitä ei yleensä uskalla kysyä", selitin innostuneesti. Miehetkin innostuivat asiasta. Jatkoin: "Meillä on myös kahvitarjoilu, joka on ilmaista, toisin kuin täällä" sanoin nauraen, osoittaen pöytääni. Mieskin hymyili ja huomasin hänen innostuvan asiasta.
Kolmas mies alkoi selittää jotain politiikasta ja siitä miten jossakin juuri todettiin että huivit on otettava pois ja kysyi, että siksikös me päätettiin tehdä tällainen asia. Olin yllättynyt, mutta hymyilin miehille edelleen. Huomasin ettei yksi miehistä oli vähän vaivaantunut toisen miehen puheista. Punatakkinen mies taas puolusti minua, joka oli sinänsä erittäin suloista ja huomaavaista häneltä.
En alkanut väitellä asiasta, vaan sen sijaan palasin takaisin tempaukseemme ja korostin sitä, että kyseessä on hyvä tilaisuus keskustella mieltä askarruttavia asioita.
After my neighbor had left there came an older man to my table. I told him too about kubba and the cookery book. He stayed near to table and ate kubba. Soon there came two other men who began to talk with him. I asked them also to try kubba. A man wearing a red jacket came near the table and listened to my explanation. The man who bought kubba recommended kubba to him enjoying his every bite: "It's delicious!"
"Well maybe I could also try", the man with the red jacket said. I gave him kubba and then asked the third man with a smile on my face: "Would you also like to taste?"
"No thanks", the man answered.
The men started talking again. I told them too about our project and the Hijabiksi event: " We are arranging an event in Turku the 7th of June at 12 o'clock. We are 24 young women there talking about hijab. The aim of our project is to increase understanding. At the same time it's a great opportunity to ask questions you always don't have the courage to ask", i told eagerly. The men became eager too. I continued: "We also serve coffee, free of charge unlike here", I laughed pointing on my table. The man smiled too and became interested in the event.
Then the third man started to talk about politics and asked that are we arranging the event because some time ago according to some opinions the hijabs should be removed. I was surprised but smiled anyway. I noticed that one of the men was uncomfortable about the talks of the other man. The man in the red jacket was defending me what was really cute and considerable of him. I didn't start to argue but instead I started talking about our event again and emphasized the opportunity to discuss things that occupies one's mind.
Palasin asiakkaiden pariin ja kubban myyntiin. Jonkin ajan kuluttua miehetkin menivät omille teilleen. Illan lähestyttyä loppuaan iäkäs mies tuli vielä ostamaan lisää kubbaa.
"Ne oli niin hyviä, että ajattelin ottaa mukaan kotiinkin syötäväksi", hän sanoi.
"Kiva tietää, et ne maistui. Saat kuule tämän kaupan päälle", sanoin ja lisäsin hänelle vielä ylimääräisen kubban.
"Voi kiitos, voi kuinka ihanaa sulta", mies sanoi hymyillen iloisena.
Oli mahtavaa nähdä miten pienellä teolla sai toisia ilahtumaan valtavasti.
Miehen mentyä ala-asteikäiset lapset tulivat jälleen ostamaan kubbaa. He olivat tuttujani ja aloinkin jutella heille. Olin iloinen siitä, että he tykkäsivät kubbastani.
Punatakkinen mies palasi myöskin myöhemmin takaisin viereeni ja pyysi säästämään hänelle kubbaa ja leipää. Hän kertoi noutavansa ne myöhemmin, vinkkasi leikkimielisesti silmää ja palasi ystäviensä seuraan.
Illan virallisesti päätyttyä aloimme pakkaamaan tavaroitamme. Punatakkinen mies tuli noutamaan ruokaansa, jonka olin pakannut hänelle valmiiksi. Hän ilahtui siitä kovasti.
I started again selling kubba for the customers. After some time the three men also left. When the event was almost over the older man came back to buy some more kubba.
"They were so delicious that I wanted to buy them more to eat them at home too", he said.
"Nice to know that you liked them. You get this one free", I said and gave him one extra kubba.
It was great to see how little things made people so happy.
When the man left some little kids came to buy kubba. I was familiar with them and started to talk with them. I was happy to see that they too liked my kubba.
The man with the red jacket returned as well and asked me to save him some kubba and bread too. He told that he will came back later to take them and winked at me humorously and came back to his friends. When the event was officially over we began to pack our things. The man with the red jacket came to take his food which I had packed ready for him to take. He was happy about it.
Kerättyäni tavarat takaisin kasseihin huomasin pikkupojan seisovan pöydän takana ja pää juuri ja juuri pöydän tason yläpuolelle ylettyen.
"Onko sitä juttua enää..?", hän kysyi.
Arvasin heti hänen tarkoittavan kubbaa. Kaivoin kattilan takaisin esille kassista ja annoin hänen itse valita jäljelle jääneistä yhden: "Ota vaan, ei sun tarvi maksaa siitä mitään. Saat sen ilmatteeksi", hymyilin pojalle. Hän katsoi vuoroin minua, vuoroin kädessään olevaa viisikymmentäsenttistä, mikä sai minut hymyilemään entistä enemmän.
"Ota vaan", kehotin
Muitakin lapsia ehti kerääntyä paikalle Tarjosin heillekin ilmaiseksi kubbaa, mistä he ilahtuivat kovasti.
"Voi kiitos...kiitos paljon..että ku se oli hyvää", kuului lapsien suusta. Seurasin iloisena kun kubba toisensa jälkeen katosi kattilasta.
Heidän lähdettyä laitoin kattilan takaisin kassiin ja pakkasimme äidin kanssa tavarat autoon.
Saavuimme yhdeksän maissa kotiin aivan uupuneina, mutta iloisin mielin.
I was packing our stuff when I noticed a little boy standing behind the table his head barely reaching the table plate level.
"Do you have that thing left?", he asked.
I guessed that he meant kubba. I took the pot out of my bag again and gave him to choose one kubba himself among the kubbas we had left: " Take it, you don't need to pay for it. You'll get it free", I smiled to him. He looked at me and then at the 50 cent in his hand, which made me smile even more. "Take it", I said.
Other kids came to the place too. I gave them free kubba too what made them really happy.
"Oh thank you, thank you so much... it was so delicious", they said. I looked happily when kubba after other was taken from the pot.
When they left I put the pot back to the bag and packed our stuff to our car together with my mum.
We arrived home at nine o'clock tired but very happy.
-DH
.jpeg)
Kubba, bread and clothes - Kubbaa, leipää ja vaatteita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti